8.5.2008
Kirjoitus on julkaistu Tyrvään Sanomien Hoppumaastot-sarjassa.
Vammalan Hopulla järjestetään Suomen mestaruus maastojuoksukilpailut 17-18.5. Paikalle tulevat lähes kaikki kestävyysjuoksumme parhaat, euroopanmestari Jukka Keskisalon johdolla.
Maastojuoksuja on järjestetty Kesäolympialaisissa kolme kertaa, vuosina 1912, 1924 ja 1928. Ensimmäisen kerran maastojuoksukilpailu järjestettiin Tukholmassa. Tuolloin voittajaksi löytyi legendaarinen Hannes Kolehmainen. Suomi voitti myös juostavan joukkuekilpailun. Kahdella seuraavalla kerralla Paavo Nurmi kahmi voittoja itselleen ja Suomen joukkueelle.
Tänä päivänä maastojuoksukilpailuista arvostetuin on maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailu, joiden historia vie vain 1970-luvulle. Sen ensimmäisen mestaruuden voitti muuan suomalainen Pekka Päivärinta, Lätsäpekkana ehkä paremmin tunnettu.
Maastoissa voimaa ja kestävyyttä
Hopun kilpailusta tulee vauhtikilpailu. Lähes tasaisella maalla ja parilla mäen nyppylällä vaaditaan juoksijalta taktista kykyä ja irtiottoa. Perinteisellä maastojuoksuradalla tarvitaan enemmän lihasvoimaa ja –kestävyyttä kuin ratajuoksussa.
Kysyttäessä alan ammattilaisilta maastojuoksusta mäkien määrillä, korkeuseroilla tai kulmilla ei ole niinkään suurta merkitystä kuin sillä, että radan pinta on tarpeeksi kova ja tasainen.
Kerot tuloslistojen kärjessä vuosikymmeniä
Kerojen sukua on nähty yleisurheilun tuloslistoilla useilla vuosikymmenillä. Yleensä lajeina on ollut kestävyysjuoksu. Yksi menestyneimmistä lienee 1950-luvulla juossut Risto Kero, veljiensä Pentin ja Reinon kera.
Naispuolisia menestyjiä oli veljesten sisar Tuula, keskipitkien matkojen juoksija etupäässä. Ohittaa ei parane viime vuosituhannen lopulla juossutta Anttiakaan, joka edelleen pitää nimissään Satakunnan piirinennätystä miesten 3000 metrin estejuoksussa.
Yhdessä Pentin kanssa Risto juoksi maaotteluissa ja Suomen mestaruuskisoissa. Maastojen Suomen mestaruuksia kaksikolle tuli kaksi ja yksi joukkuemaastojen hopeamitali.
“Aikanamme maastojuoksukilpailussa juostiin kaksi kertaa kahden kilometrin matka. Ensimmäisellä kierroksella kaikki juoksivat yhdessä, ja matkan päätyttyä kaikki koottiin lähtöviivan taakse. Tämän jälkeen juostiin varsinainen kilpailu”, muistelee Risto Kero poikkeavaa maastokilpailua. Sen enempää syitä tälle Risto ei osaa sanoa, mutta miettipä, että tuon ikäisille pojille, alle kaksikymppisille, yksi verryttelykierros oli varmasti paikallaan.
Ringa Junnila
Anna estoille kyytiä
Minulle on hyvin nuoresta ollut selvää, ettei kestävyysjuoksu ollut oma lajini. Väkisin kuitenkin änkesin itseni 12-vuotiaitten piirinmestaruusviesteihin 800-metrin matkalle, kun kuvittelin voittavani senkin.
Ottivat joukkueeseen, kun ei muitakaan ollut. Saimme pronssia, mutta minä meinasin kuolla tuolle 800-metrin matkalle. Sen jälkeen olen inhonnut 400 metriä pidempiä matkoja. Ja tätä inhoa olen siirtänyt eteenpäin.
Viime kesänä tyttäreni halusi juosta 1000-metrin kilpailun, kun siihen pyydettiin. Vastasin jo ennen häntä kysyjälle, ettei tyttäreni varmaan halua niin pitkää matkaa juosta. Vaan tyttöpä halusi. Hän juoksi ja voitti kisan.
Aika ei ollut kummoinen, mutta tapa, jolla hän sen teki, oli sitäkin parempi. Hyvä ja vauhdikas juoksurytmi. Uskalias, mutta luottava vauhdinjako. Äiti sai opetuksen, jonka olisi luullut urheilusta hurahtaneen tietävän. Anna lasten harrastaa monipuolisesti ja estottomasti kaikenlaisia lajeja – omista estoistasi huolimatta.
Ringa Junnila
SM-maastot 2008
SM-maastot 2008 | Vammalassa 17.-18.5.2008 | Ylös